Muutto kampusalueelle yliopisto asuntolaan tuntui ensin kummalta. Asuntola oli pieni, harmaa ja tylsännäköinen talo kampusalueella. Siellä tulisi minun lisäkseni asumaan 4 muuta opiskelijaa.
Äiti ja isähän minut tänne lähetti, kotona minua eivät enää halunneet pitää kun olin semmoinen luonnonystävä ja hiljainen nuori, toisin kuin he olivat olleet meluisia ja riidanhaluisia. Minä taas en väkivallasta välittänyt. Viimeistään kun otin rastat, vanhempani, varsin äitini pimahti. Hän oli rakastanut minun pitkiä vaaleita hiuksiani. Joten rakkautta ja huolenpitoa kyllä riitti. Liikaakin.


Huoneeni valitsin aika keskeltä asuntolaa, kahden muun huoneen välistä. Asensin oveen lukon ja laitoin vielä kyltinkin oveen, välttääkseni uteliaiden ihmisten kanssa yhteenottoja. Huone oli pieni, pienestä ikkunasta tulvi vain vähän valoa pölyisten sädekaihtimien välistä. Huoneessa oli sänky, kirjoituspöytä, kirjahylly ja nojatuoli. Ripustin lempibändini julisteet seinille, saadakseni huoneeseen edes vähän entisen huoneeni tuntua.


Huoneen ehostamisen jälkeen siirryin tietokoneelle valitsemaan ainetta, jota lähtisin opisekelemaan. Valitsin psygologian, se oli aina ollut mieleeni ja siinä oli mahdollisuuksia vaikka minkälaiselle uralle.  Lisäksi luennot järjestettäisiin iltapäivällä, joten se sopi hyvin minulle, joka en ollut aamuihmisiä. Mietin masentuneena tulevia viikkoja ja kuukausia, jotka täyttyisivät tenttiin lukemisella, läksyillä ja projekteilla...en ollut niitä ihmisiä, jotka vain kököttivät omissa oloissaan opiskelemassa. Halusin tutustua ihmisiin, vaikka olinkin ujo kotona, niin päätin että siihen tulisi nyt muutos. Mutta täytyisi sitä silti opiskellakin....


Asuntola yhteisessä olohuoneessa oli varsinainen komistus lukemassa tenttiinsä. Taisi olla joku minun huoneeni vieressä asuskelevan jätkän kaveri.
Minä reippaana tyttönä sitten liityin tämän kyseisen jätkän seuraan lukemaan. Kiinnitin katseeni kirjaan ja pakotin itseni lukemaan, huomasin kuitenkin jätkän, Mikon vilkaisevan minua aina välillä kiinnostuneesti. Nostin katseeni ylös kirjasta ja suuntasin sen Mikoon, hymyilin tälle mahdollisimman kauniisti. Ja sitten Mikokin hymyili mulle takaisin ja kysyi luettaisiinko yhdessä. Minullehan se sopi ja niin alkoi juttutuokiomme, joka päättyi puhelinnumeroiden vaihtamiseen. Lupasin soittaa Mikolle heti huomenna.


Menin vielä huoneeseeni hetkeksi kertaamaan psygologian kappaletta, opettaja oli vihjannut pistokokeista. Tämän jälkeen kävin vielä suihkussa ja menin nukkumaan suhteellisen tyytyväisenä itseeni. Olin opiskellut kokeeseen ja saanut hyvännäköisen jätkän kiinnostumaan musta.  Ja tämän jälkeen taisin nukahtaa.

-----------------------------


Seuraavan päivän aamu kului siinä kun nukuin pitkään ja kävin syömässä asuntolan keittiöllä. Kertasin vielä jopa tenttiin ja tämän jälkeen painelin luennolle, Mikosta ei ollut kuulunut mitään, vaikka itse olin luvannut soittavani tälle, luulin että hän olisi vielä ottanut yhteyttä. Vaivuin masennuksen synkkään sumuun. Eihän noin upeä jätkä tämmöisestä hippiäisestä välittäisi, kunhan vaan leikki mulla eilen. Näissä tunnelmissa olin koko luennon ja illan. Vakuutin itselleni että tämä poika ei minusta kiinnostuisi.


Lopulta saadakseni mielenrauhan tartuin asuntolan puhelimeen eteisessä, jossa ei ollut ketään sillä hetkellä ja näppäilin Mikon numeron.
- Haloo? Onko siellä Miko? Täällä Michelle.
- Ai moi, en ajatellut yhtään että soittaisit näin ajoissa...
Olin oikeassa ei tämä jätkä minusta piitannut, kuhan vain eilen piti hauskaa. Olin hiljaa.
- Huhuu? Oletko siellä? Miko kyseli puhelimen toisessa päässä.
"Olisitko kiinnostunut näkemään tänään iltana, vaikka teidän asuntolan edessä?"
Sydämessäni sykähti. Oliko hän kiinnostunut tapaamaan minut? Nopeasti kiirehdin vastaamaan Mikolle.
- Joo, se olisi mukavaa...
- Loistavaa, nähdään puolentunnin päästä siinä! Näkemisiin!
- Okei, näkemisiin! Sanoin vielä, kunnes kuulin jo puhelimen tuuttauksen. Vein luurin takaisin paikalleen ja kiirehdin peilin eteen siistimään itseäni. Kunnes kävelin ulos asuntolan ovesta.


Istahdin hermostuksissani penkille rauhoittelemaan itseäni. "Jätkä tekisi kuitenkin oharit" ajattelin mielessäni. Kello oli viisi yli kahdeksan. Kymmenen yli. Vartin yli. Eikä jätkää näkynyt missään. "Noniin, paska jätkä kun antaa olettaa olevan kiinnostunut, ja eikun leikkii tunteilla." Mun ihmissuhteet ei koskaan ottaneet onnistuakseen. Juuri kun suuri itkuryöppy oli lähestymässä kuulin ne askeleet. Nousin ylös ja lähdin vastaan pensaan takaa tulevaa hahmoa.


Mikohan se sieltä käveli. Pipo päässä, löysä t-paita päällä ja löysät hopparihousut jalassa. Upea ilmestys. Tervehdin tätä varovaisesti ja Miko vastasi tervehdykseen vetämällä minut halaukseen.
Miko tuoksui mäntysuovalle, hurmaavalle. Jalat meinasi pettää alta, Mikon vahvassa, muttei liian tiukassa otteessa. Ote helteni ja erkanimme toisistamme. Miko viittasi penkkiä kohden ja lähdimme kävelemään sen luo.


Miko kertoi olevansa luontoaktivisti, halusi antaa eläimille oikeuksia ja estää eläinkokeet ja auttaa ympäristöä. Minä kuuntelin tarkasti jokaisen sanan ja imin itseeni tietoa tästä, tuijotin Mikoa tämän syvällisiin, vähän surullisiin silmiin ja havaihduin kun Miko käski minua kertomaan jonkun erikoisen asian minusta. Mietin pitkään ja yllättäen sanoin,
- En ole ikinä suudellut ketään.
Miko virnisti minulle. Ja siirtyi lähemmäksi ja otti minut syleilyynsä.


Tunsin Mikon huulet vasten omiani. Miko maistui ihan joulupipareille. Ja hunajalle. Pian kuitenkin irtaannuimme toisistamme ja Miko kysyi
- No mitä mieltä olet? Voisiko meistä tulla jotain?
Minä hymyilin itselleni ja pian myös Mikolle pienesti.
"Hmm. tätä mieltä olen.." Ja suutelin Mikoa uudestaan.
Juttelimme vielä vähän aikaa, kunnes Mikon täytyi lähteä. Kun tämä oli kadonnut puskan taakse, teki mieli hyppiä ja kirkua onnesta. Tapaisin Mikon seuraavan kerran heidän asuntolansa bileissä.
Kuvitelkaa, Miko kutsui minut seurakseen bileisiin. Tämän täytyi tarkoittaa jotain..
Onnellisena painuin nukkumaan, kellon ollessa jo vähän yli yksitoista..

-----------------------------------------


No niiin tähän päättyi 1. osa. Kommentit ja vinkit tervetulleita! En aijo jatkaa tätä, jos kukaan ei aijo jatkaa seuraamista, kaikenlaisia massalecacyjä on jo tarpeeksi...:>

Eli kommenttia, niin jatkuu!

- Jassu